Toivon, että tämä päivä olisi tasa-arvon saavuttamisen merkkipäivä. Valitettavasti emme ole vielä siellä. Tarvitsemme edelleen muistutuksen siitä, että tekemistä riittää tasa-arvon toteutumisen suhteen.
“Sillä on monta nimee, joillekin se on kipee, joillekin iloa”, laulaa Paula Vesala biisissään Monta nimee. Vesala tarkoittaa laulussa eri asiaa, mutta tänään minulla nousee tämän laulun sanoituksista mieleen syrjintä. Työelämässä sille on monta nimeä. Valitettavasti monen naisen elämän polulle on jo ennalta kirjoitettu lukemattomat määrät itsensä ja osaamisensa todistelua, puolustelua ja mitätöidyksi tulemista. Työelämässä naisen polku on kivisempi kuin miehen – ja sitä kivisempi, mitä korkeammalle työelämässä haluaa kiivetä. Tästä on uutisoinut esimerkiksi Yle vuonna 2016 (https://yle.fi/uutiset/3-9007869).
Tätä tapahtuu useilla eri aloilla. Eräs ystäväni sai hyvin konservatiivisen vastaanoton etsiessään kesätöitä raskasteollisuuden alalta. Hänelle kerrottiin, ettei hän pystyisi suoriutumaan kyseisestä työstä – koska on nainen. Hän sai kuitenkin vastaavan työn toisesta yrityksestä ja suoriutui siellä erinomaisesti ja kiitettävin arvioinnein. Tämä yksi tarina on kuitenkin vain yksi kertomus matkan varrelta. Vastaavista tilanteista voisi koostaa kokonaisen kirjasarjan.
Minun tavoitteenani on tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden lisääminen Suomessa, työelämässä ja koko maailmassa. Tehdään Minna Canthin päivästä todellinen juhlapäivä saavuttamalla aito tasa-arvo mahdollisimman pian. Työ on vielä kesken.