Eilisen Kalevassa mainittiin erinomainen kestävän kehityksen määritelmä vuodelta 1987:
“Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa.”
Keskustalle ja myös minulle niin tärkeä ylisukupolvisuuden arvo kiteytyy tuohon samaan määritelmään. Kestävä kehitys ja ylisukupolvisuus merkitsevät minulle vastuuta tulevaisuudesta, hyvinvoinnista, lapsista, ympäristöstä ja tulevista sukupolvista. Kestävä kehitys ja ylisukupolvisuus on minun tärkein teemani eduskuntavaaleissa ja päätöksenteossa. Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa?
Hälyttävät tiedot ilmaston ja ympäristön tilasta on otettava vakavasti. Päästöjä on vähennettävä nopeasti, jotta emme vähennä tulevien sukupolvien mahdollisuuksia. Siksi meidän on oltava avoimia keinojen suhteen, joilla tavoitteisiin päästään – vaikka se tarkoittaisi muutoksia jokapäiväiseen elämään, liikkumisen ja rakentamisen tapoihin tai lautasen sisältöön. Joudumme myös määrittelemään uudestaan, mikä on välttämätöntä tai riittävää.
Seppo Kääriäinen on sanonut viisaasti: “Keskustapuolue on olemassa vain sitä varten, että ihmiskunta pelastetaan.“ Minun mielestäni tämän totuuden kivijalka on ilmastosta ja ympäristöstä huolehtimisessa. Ihmiskuntamme tulevaisuus on kiinni siitä, miten hyvin pidämme päästötavoitteistamme kiinni ja miten hyvin näytämme myös muille valtioille esimerkkiä.
Ilmastonmuutoksen torjumiseen on tähän mennessä liitetty paljon luopumista, rajoituksia ja kieltoja. Päättäjinä meidän on kuitenkin muistettava, että niissäkin on kysymys ihmisten arjesta ja elämää helpottavista ratkaisuista. Esimerkiksi polttomoottoriautojen käytön kieltäminen tiukalla aikataululla olisi vastuutonta. Ilmastokysymyksistä keskusteltaessa emme voi sivuuttaa päätösten vaikutuksia tavallisten ihmisten arkeen, elinkeinoihin ja liikkumiseen.
Rajoituksia varmasti tarvitaan, mutta niiden sijaan aion keskittyä siihen, mitä me voimme tehdä. Voimme parantaa vähävaraisten asemaa ja taloudellista tilannetta, jotta yhä useammalla olisi todellinen vaihtoehto tehdä ilmastoystävällisiä valintoja. Voimme keskittyä uuden teknologian kehittämiseen ja rahoittamiseen, jotta meillä olisi enemmän vaihtoehtoja polttoaineeksi ja energiantuotantoon. Voimme helpottaa puurakentamista tulevalla hallituskaudella maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksessa, jotta hiilinielujen määrää saadaan lisättyä. Voimme järjestellä kotimaiset ja lähellä tuotetut ruuat kaupassa samaan hyllyyn, jotta lähiruoan valitseminen olisi helpompaa.
Moi, Tuija!
Hyvä avaus, joka jätti myös paljon pohdiskeltavaa. Kestävän kehityksen / ilmastotoimien positiivisten puolien ja mahdollisuuksien esiintuominen on tervetullutta, ja kaikki muutokset ovat aina helpompia positiivisen kautta.
Samalla lähestymistavassa on suuri viherpesun riski. Tarkoittaa siis, että keinot eivät mitenkään riitä tavoitteen saavuttamiseen. Siksi kaipaisin tämäntyyppisiin avauksiin myös pitäviä laskelmia siitä, millä keinoilla tavoitteisiin oikeasti päästään. Yksittäisen ehdokkaan on toki mahdoton tällaisia tehdä, mutta esim. puolue voisi tehdä, ja ehdokas hyödyntää. Eli viestiä eteenpäin!
Tasa-arvon toteutuminen ilmastotoimissa on myös oleellinen juttu. Toimet tosiaan voivat vaikuttaa myös tosi negatiivisesti yksittäisiin ihmisiin / ihmisryhmiin. Minusta se ei kuitenkaan ole syy vetäytyä toimista, vaan ne vain pitää suunnitella hyvin. Esim. lihan kulutus pitää saada alas -> lihavero -> ongelmia lihantuottajille -> lihaveron tuotoilla siirtymäohjelma lihantuottajille, tuotantosuunnan muutos eläinproteiinista kasviproteiineihin.
Olemme niin syvästi sidoksissa fossiilienergiaan, että on vastuutonta, jos järjestelmän muuttaminen jää kansalaisten vapaaehtoisuuden varaan. Sillä tiellä tuskin onnistutaan. Siksi politiikan suuri tehtävä olisi nyt luoda raamit, joissa ihminen voisi luottaa, että kun hän elää lakien ja asetusten mukaan, hän automaattisesti eläisi ekologisesti kestävällä tasolla.
Luulen, että yksi tehokkaimmista ”vapaaehtoisten” toimien muodoista olisi voimakas haittaverotus eli verotuksen suuntaaminen niin, että ekologisin valinta olisi aina halvin. Esim. junalla olisi aina halvempaa matkustaa kuin lentäen, puusta olisi halvempaa rakentaa kuin betonista… Järjestelmän rakentaminen tietenkin heilauttaisi alkuun markkinoita, ja tehokkaita siirtymäaikoja tarvitaan, mutta tässäkin pitää ajatella mittakaavaa: järjestelmä on pakko saada uusille urille. Pienillä teoilla on pieni vaikutus. Suurilla suuri. Nyt pitää tehdä niitä suuria.
Hieno juttu, että olet ehdolla ja nostanut kestävän kehityksen teemoja kärkeen! Arvostan!
Hei ja kiitos rakentavan kriittisestä kommentista!
Olet aivan oikeassa siinä, että pelkästään kivojen asioiden esittäminen ei tule riittämään, ja muun väittäminen todellakin olisi viherpesua. Tällä hetkellä on kuitenkin sellainen tilanne, että moni kokee päästöjen vähentämisen ”jonkun muun” asiana. Minun tavoitteenani on saada ilmastonmuutoksen torjuminen yhä useamman suomalaisen arkeen mukaan – perustuen sekä lainsäädäntöön, että vapaaehtoisuuteen. Meillä on Suomessa ihmisiä, jotka ovat jo nyt valmiita tekemään kaikkensa. Toisaalta meillä on myös ihmisiä, jotka eivät koe olevansa valmiita tekemään asian eteen vielä yhtään mitään. Lainsäädäntö löytyy jostain näiden ääripäiden välistä, ja sitä pitää tiukentaa jokaisella tulevalla vaalikaudella. Olen myös itse haittaverotuksen kannalla, ja sen rinnalle pitäisi tuoda verohelpotuksia vähäpäästöisemmille vaihtoehdoille. Tätä voisi soveltaa jo nyt esimerkiksi lentomatkailun, polttoaineen ja rakennusaineiden osalta. Haittaverotusta pitää arvioida siten, että se ei päädy pääasiassa niiden vähävaraisten maksettavaksi, joilla ei ole muita vaihtoehtoja.
Kiitos kannustuksesta! Mun mielestä päästöjen vähentäminen on kaikkien asia. Mikäli voin omalla toiminnallani saada ilmastoasioiden suhteen ”nukkuvia” toimimaan edes hieman, olen päässyt yhteen tavoitteistani!